Keväällä karvanlähtöaika teettää pientä lisähommaa. Useamman lemmikin kodissa taistelu karvakasoja vastaan pyörii ympäri vuoden, vaikka pimeään vuodenaikaan villakoirat nurkissa ei onneksi niin häiritse. Hoitokissojen myötä meille tuli valkeaturkkisia eläimiä, ja sepäs toikin uutta väriä taloon. Jännä juttu, että mustasta kissasta näyttäisi irtoavan vain harmaata alusvillaa, mutta valkoisesta vain valkoista karvaa. "Hauskinta" valkoisen katin kanssa on tietysti mustat vaatteet, mutta näin kevättä kohti voisikin vaihtaa pirteämpää väriä päälle. Nyt meillä on ensimmäinen pitkäkarvainen hoidokki, juuri sopivasti kun kevätaurinko alkaa valaista nurkat...
Karvataisteluun on aseistauduttu meillä lähinnä niin, että joka huoneesta löytyy vaateharja. Sellaisia tavallisia kangaspintaisia malleja. Ihan halvimpia ei kannata ostaa, eivät vaan kestä. Joihinkin pintoihin teippiharja tehoaa paremmin – kuten lähtökiireessä villakangastakkiin –, mutta teippi on kurjaa kertakäyttökamaa, jota kuluisi rullakaupalla, joten yritän välttää sitä.
Monet suojaavat sohvan peitteellä, mutta itsellä menee vähän hermo niihin, kun viltit eivät pysy paikallaan ja karvan irrottaminen taas niistä on hankalaa. Eräät meillä myös mielellään kaivautuvat karvoineen viltin alle…
Kunnon harja/kampa on myös välttämätön apu – sikäli kun karvatehdas suostuu harjattavaksi. Toiset nauttivat paljon kammattavana olemisesta, mutta uusien arkojen hoitoeläinten kanssa menee kauan aikaa, ennen kuin ne saa tottumaan harjaan, jos koskaan.
Hyvään imuriin kannattaa ehdottomasti sijoittaa, niissä on valtavia eroja. Viimeksi imuria ostaessani tutkin kauan vaihtoehtoja ja valitsin järeän testivoittajan, ja hyvä kone onkin ollut. Lisäksi voi hankkia erityisiä lisäsuuttimia, jotka irrottavat karvan hyvin kangaspinnoilta ja ovat hellävaraisempia sohvalle. Sellaisia kaupataan nimenomaan lemmikkikotien tarpeisiin.
Kunpa sitten vain jaksaisi imuroida useammin kuin kerran viikossa – vilkaisu sukanpohjaan motivoi. Tai kun puhdasta kosteaa pyykkiä tippuu lattialle ja se muuttuu karvaiseksi. Aina voi lohduttautua, että eläintalouksissa pitäisi olla vähemmän allergioita, siedätyksestä ei ainakaan ole pulaa! Allergikkoja voi kuulemma auttaa myös sisäilmanpuhdistin.
Muutama kehräämö valmistaa lankaa koirankarvasta lampaanvillaan sekoitettuna, hyvä idea! Itsekin säästän harjoista isommat karvakasat. Yksi käyttökohde on linnunpöntöt: kun tyhjennän syksyllä pöntöt vanhoista pesämateriaaleista, niin laitan tilalle kissojen karvatuppoja talvilämmikkeeksi ja uuden pesän pohjaksi. Mahtavatko tintit tietää, että pehmuste on lähtöisin arkkiviholliselta! Joskus keväällä olen tosin huomannut, että karvat onkin viskattu ulos: jotkut tintit taitavat haluta tehdä itse kevätsiivouksensa ja sisustaa oman makunsa mukaan.
Kaikesta karvasta huolimatta eläinystävistä on meille enemmän iloa kuin mitään muuta ja tilapäiskotitoiminta on rakas harrastus.
Iloista kevättä ja karvanlähtöaikaa!
Karvataisteluun on aseistauduttu meillä lähinnä niin, että joka huoneesta löytyy vaateharja. Sellaisia tavallisia kangaspintaisia malleja. Ihan halvimpia ei kannata ostaa, eivät vaan kestä. Joihinkin pintoihin teippiharja tehoaa paremmin – kuten lähtökiireessä villakangastakkiin –, mutta teippi on kurjaa kertakäyttökamaa, jota kuluisi rullakaupalla, joten yritän välttää sitä.
Pölyhuiskako..?
Monet suojaavat sohvan peitteellä, mutta itsellä menee vähän hermo niihin, kun viltit eivät pysy paikallaan ja karvan irrottaminen taas niistä on hankalaa. Eräät meillä myös mielellään kaivautuvat karvoineen viltin alle…
Kunnon harja/kampa on myös välttämätön apu – sikäli kun karvatehdas suostuu harjattavaksi. Toiset nauttivat paljon kammattavana olemisesta, mutta uusien arkojen hoitoeläinten kanssa menee kauan aikaa, ennen kuin ne saa tottumaan harjaan, jos koskaan.
Ja tätä riittää :)
Hyvään imuriin kannattaa ehdottomasti sijoittaa, niissä on valtavia eroja. Viimeksi imuria ostaessani tutkin kauan vaihtoehtoja ja valitsin järeän testivoittajan, ja hyvä kone onkin ollut. Lisäksi voi hankkia erityisiä lisäsuuttimia, jotka irrottavat karvan hyvin kangaspinnoilta ja ovat hellävaraisempia sohvalle. Sellaisia kaupataan nimenomaan lemmikkikotien tarpeisiin.
Kunpa sitten vain jaksaisi imuroida useammin kuin kerran viikossa – vilkaisu sukanpohjaan motivoi. Tai kun puhdasta kosteaa pyykkiä tippuu lattialle ja se muuttuu karvaiseksi. Aina voi lohduttautua, että eläintalouksissa pitäisi olla vähemmän allergioita, siedätyksestä ei ainakaan ole pulaa! Allergikkoja voi kuulemma auttaa myös sisäilmanpuhdistin.
Muutama kehräämö valmistaa lankaa koirankarvasta lampaanvillaan sekoitettuna, hyvä idea! Itsekin säästän harjoista isommat karvakasat. Yksi käyttökohde on linnunpöntöt: kun tyhjennän syksyllä pöntöt vanhoista pesämateriaaleista, niin laitan tilalle kissojen karvatuppoja talvilämmikkeeksi ja uuden pesän pohjaksi. Mahtavatko tintit tietää, että pehmuste on lähtöisin arkkiviholliselta! Joskus keväällä olen tosin huomannut, että karvat onkin viskattu ulos: jotkut tintit taitavat haluta tehdä itse kevätsiivouksensa ja sisustaa oman makunsa mukaan.
Kaikesta karvasta huolimatta eläinystävistä on meille enemmän iloa kuin mitään muuta ja tilapäiskotitoiminta on rakas harrastus.
Iloista kevättä ja karvanlähtöaikaa!
