maanantai 31. maaliskuuta 2014

Napin ja Murun tarina

Sekä Napin että Murun elämä alkoi kuten niin monen muunkin Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin päätyneen kissan: he syntyivät osaksi vapaina ulkoilevia kissalaumoja, kumpikin tahoillaan Tampereen lähikunnissa. Nappi syntyi syksyllä 2010 ja ehti viettää villiä, vapaata ja vaarallista ulkokissan elämää yhden talven ajan, ennen kuin hänet poimittiin sisälle lämpimään. Muru taas syntyi kesällä 2012 ja ehti asustella ulkosalla elämänsä ensimmäisen vuoden ennen sisäkissan elämäänsä.

Elämän alkutaival on jättänyt jälkensä sekä Nappiin että Muruun. Nappi on kissa, joka ei ihmisistä piittaa, kunhan ne vain eivät tule liian lähelle. Ihmisille on Napin elämässä varattu vain huoltajan rooli. Nappi pitää huolen siitä, ettei ihminen pääse kosketusetäisyydelle. Silloin tällöin hänen tarkkaavaisuutensa tosin herpaantuu, ja hän saattaa aivan vahingossa ruokkimistouhujen ohessa käydä keittiössä puskemassa ihmisen jalkaa... Kissakavereita Nappi sen sijaan rakastaa, ja komeille kolleille keimailua hän ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Ilman kissakaveria hän vetäytyy kuoreensa ja taantuu piilottelemaan sängyn alle tai huonekalujen taakse. Kunhan Nappi vain saa tukea kissakaverilta, hän on kyllä näkyvästi mukana kodin touhuissa koko ajan.


Nappi päiväunilla

Muru on luonteeltaan hyvin aktiivinen ja utelias kissa. Leikit ovat hänelle kaikki kaikessa. Jopa ruokailuhetkestä Muru tekee leikin: hän ottaa ruokapaloja tassuunsa ja viskelee niitä näkyvästi ympäri keittiötä, juosten sitten niiden perään niitä ”saalistamaan”. Usein Murun löytää möyrimästä sängystä päiväpeiton alta. Hän myös juttelee omalla tavallaan hiljaa kurisemalla. Ihmisistä Murukaan ei erikoisemmin välitä: jos hän saa päättää, ihmiset pysyvät sopivan välimatkan päässä, ja hän tulee halutessaan itse tarkastelemaan näitä kaksijalkaisia lähempää. Joskus hän jopa sallii pienen rapsutuksen korvan takaa.

Napin ja Murun tiet kohtasivat syksyllä 2013 tilapäiskodissa Valkeakoskella. Alun tutustumisrituaalien jälkeen Nappi ja Muru ovat olleet erottamattomat. Parhaat päiväunet saa otettua yhtenä keränä sängyllä tai kiipeilypuun korissa. Välillä ystävää hemmotellaan hellällä turkin pesulla. Aika usein pesuhetki muuttuu ystävällismieliseksi painituokioksi. Riitaa tytöille ei tule koskaan. Sähäkät juoksukilpailut otetaan Nappi edellä ja Muru perässä – ja sitten mennäänkin jo toiseen suuntaan käänteisessä järjestyksessä.


Muru ja Nappi päiväunilla

Napin ja Murun tarinan viimeistä lukua ei ole vielä kirjoitettu. Ihannetapauksessa se sisältäisi oman, yhteisen loppuelämän kodin. Tästä kodista löytyisi ymmärtäväinen ihminen, jolla olisi aikaisempaa kokemusta kissoista, ja joka ymmärtäisi näiden ihanien, persoonallisten neitojen erityislaatuisuuden ja heidän tarpeensa. Leikin, hyvän ruoan, turvallisten rutiinien ja ajan avulla Napista ja Murusta saa kivat kissakaverit, joiden touhuja on mukava seurailla päivittäin.