keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Murun ja Napin kuulumisia



PESUlla kotia etsivät kissakaverukset Muru ja Nappi esiteltiin tässä blogissa maaliskuussa 2014. Sen jälkeen heidän elämässään on tapahtunut paljon, mutta omaa loppuelämän kotia tytöt eivät vielä valitettavasti ole löytäneet.

Murun ja Napin elämä mullistui hiljattain kun heidän pitkäaikainen tilapäiskotinsa muutti omakotitaloon. Alkuhämmästyksen jälkeen kissatytöt sopeutuivat ongelmitta uuteen taloonsa. Uusien ympyröiden myötä Muru ja Nappi saivat myös uusia harrastuksia. Kesäaikaan he paistattelevat halutessaan päivää verkotetussa ulkotarhassa, jossa on turvallista nuuhkia suvituulia sekä metsästellä kaikenlaisia pieniä lentäviä hyönteisiä. Napin mielestä mikään ei voita torkkuja auringon paisteessa raikkaassa ulkoilmassa! 

Nappi paistattaa päivää


Talviaikaan molemmat tytöt tarkkailevat mielenkiinnolla lintulautojen elämää ikkunalasin läpi. Lintulaudalla vieraileva harakka saa Napin aivan kiihdyksiin, kun taas Muru tyytyy tarkkailemaan tilannetta silmä kovana.  Kevätauringon paistaessa ikkunan läpi Nappi etsii aurinkoläikän lattialta ja asettautuu siihen nukkumaan. Jos alla on pehmoinen pielus, aina parempi, tuumaa Nappi. Muru sen sijaan ottaa päivätorkut mieluiten omassa suojaisassa korissaan. Tirppatöllön katselun ja päivätorkkujen lisäksi Murun mielestä parasta ajanvietettä on laservalon jahtaaminen – sitä Muru jaksaisi metsästää vaikka miten kauan.


Tilapäiskodin kissajengi tirppatöllöä katselemassa


Muru ja laservalo


Viime aikoina Murulla ja Napilla on ollut tilapäiskodissa seuranaan kolme kissanpentua, joiden kanssa neidit ovat tulleet ongelmitta juttuun.  Muru ei juuri pentusista välitä, mitä nyt joskus leikkii hippaa heidän kanssaan. Nappi antaa joskus pennuille äidillisen naamapesun, mutta paras ystävä on sittenkin edelleen iki-ihana Muru-tyttönen. 


Muru


Nappi

Muru ja Nappi ovat etsineet omaa kotia Pesun tilapäiskodissa jo hyvän aikaa. Voisitko sinä tarjota kodin tälle sympaattiselle kissakaksikolle? Onko sinussa jopa hieman kissakuiskaajan vikaa? Olisitko sinä se kärsivällinen ja rauhallinen ihminen, jonka luota Muru ja Nappi saisivat sen ikioman kodin? Jos se voisit olla sinä, soitathan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kissojen adoptiopuhelimeen, niin jutellaan asiasta lisää!

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Puheenvuoro pelletin puolesta

Kissanhiekkaa tuntuu löytyvän nykyään joka lähtöön jopa hajustettuihin asti (huh, huh!). Tuntuu hullulta, että kissojemme pissa-alusta pitää roudata ulkomailta asti tuskallisen painavissa säkeissä.

Meillä on ollut käytössä puupelletti jo monta vuotta. Pelletissä on iso liuta hyviä puolia: se on tehty uusiutuvasta materiaalista, valmistukseen käytetään pääasiassa puunjalostuksen sivutuotteita (puupurua) ja saatavilla on kotimaista pellettiä. Eniten myydyt "tavalliset" kissanhiekat valmistetaan bentoniitista, joka on luonnonsavea. Se ei maadu, eikä myöskään pala, ja päätyy maantäytteeksi tai kaatopaikalle. Bentoniittia kaivetaan avolouhoksista, eniten sitä tuottaa Kanada. Pitkä matka on hiekalla (ja se hiilijalanjälki..). 

Oikealla marketista saatavaa kissanpellettiä ja vasemmalla lämmityspellettiä rautakaupasta.

Pelletti on kevyempää kuljettaa kuin savihiekka, se on edullista, tuoksuu puhtaana tuoreelta puulta, eikä sotke niin kuin savihiekka. Kun meillä on ollut hoitokissoilla mikrohiekkaa, sitä leviää tassuilla paljon ja kauas, ja kylppärissä se sulaa ikävästi märkään lattiaan. Pelletin isompi raekoko ei leviä niin tassuissa, ja on paljon helpompi siivota vähäiset sotkut pois. Aiemmin pelletin sai hävittää biojätteenä, mutta nyt Pirkanmaalla on uudet ohjeet uuden jätteenpolttolaitoksen myötä, ja kaikki käytetty kuivike kuuluu sekajätteeseen. Jos pellettiä kompostoi kotona, kompostia ei kannata levittää ruokakasveille.

Pellettiä on saatavilla myös paakkuuntuvana, mutta se on juurikin tuota tuontitavaraa. Kotimaista pellettiä saa ihan ruokakaupoista, mutta vielä halvemmalla lämmityspellettinä. Sitä myydään rautakaupoissa yleensä 20 kg säkeissä, ja jos ei ole kuivasta säilytystilasta pulaa, niin 500 kg suursäkillä ei tarvi hetkeen uutta ostaa. Ainakin lämmityskautena pienempiä säkkejä myyvät myös ns. halpatavara-/sekatavarakaupat. Itse laitan lämmityspellettiä hiekkalaatikon pohjalle, koska se on isompaa, ja pienempää ruokakaupan pellettiä päälle (ks. kuva). Joku joskus huomautti, että pelletti on kovaa ja muhkuraista kissantassuille. Vastasin että jo on kaukana luonnosta, kun maakin pitää pehmittää tassujen alle, eikö sisäkissan elämä ole jo muutenkin kovin "siloiteltua”.

Kissanpentujen ensivessana toimii hyvin edestä matalareunainen kannien käyttöön suunniteltu kulmavessa (kuvassa oikealla yläkulmassa). Pelletti kelpaa pennuillekin – ja ai että on myös kiva leikkiä noilla pienillä nappuloilla!

Koska tavallinen pelletti ei paakkuunnu, niin pääsee hiekkalaatikonhuollossakin helpommalla: laatikkoa vain ravistellaan pari kertaa, jolloin hajonnut hienojakoinen puru valuu nopeasti pohjalle, ja ehjät ja puhtaat pelletit nousevat pinnalle. Eläinkaupoista löytyy myös erikseen pelletti-hiekkalaatikoita, joissa on ritiläpohja, jolloin puru valuu alas, mutta silloin hiekan kokonaismäärä vähenee – jos kissa tykkää kovasti kaivaa, niin ritiläpohja ei ole paras ratkaisu. Pelkällä ravistelullakin siis pärjää hyvin.

Paakkuuntuva on toki silloin kätevää, jos on tarve seurata pissavaivaisen kissan virtsan määrää. Kakat lapioidaan pelletistäkin pois normaalisti. Joku valitti että kakan haju ei peity, mutta en ole löytänyt hiekkaa, joka peittäisi kakan hajun – enemmänkin riippuu siitä kuinka hyvin kissa peittää jätökset, ja siinä on suuria ”luonne-eroja”. Pellettihiekka vaihdetaan ja laatikko pestään, kun se alkaa tuoksahtaa, tai puhdasta ehjää pellettiä alkaa olla enää ohut kerros päällä. Normaali viikon parin vaihtoväli riittää, jos vessoja on tarpeeksi kissojen määrän nähden.

Olen opettanut hoitokissojakin käyttämään pellettiä. Omien kissojen valtakunta säilyy silloin lähemmäs sellaisena kuin ne ovat tottuneet. Ulkoa pelastetuilla hoitokissoilla ei ole yleensä saapuessaan suurempia "vaatimuksia" hiekan suhteen. ”Opetus” tapahtuu joka tapauksessa hitaasti jokaisen hiekanvaihdon yhteydessä: lisäämällä joka kerta vähän enemmän pellettiä savihiekan sekaan. Edetään siis hyvin hitaasti, ja kannattaa ottaa varman päälle: varoiksi suojata sänky ja sohvat, eikä jättää vaatekasoja ym. lattialle siltä varalta jos kissa päättääkin että nyt riittää, en pissaa enää laatikkoon. Oma suosikkini suojiksi on muuten suihkuverhot, niihin ei jää karva kiinni. Myös muovitetut froteelakanat ovat hyviä, kuminauhareuna estää kaivautumisen suojan alle. Uuden hoitokissan saapuessa otankin aina varman päälle, ja laitan tuplasuojat, jos joku vaikka leikkiessään saa päällimmäisen suojan pois.

Hiekanlaadusta päättää kuitenkin lopulta käyttäjä, eli kissa itse. Jos hiekka ei kelpaa, niin ei auta syyttää kissaa hutipissoista, vaan taipua kissan tahtoon. Uudelle kissalle suositellaankin annettavaksi kokeiltavaksi valikoima erilaisia hiekkalaatikoita, joissa on erilaisia hiekkoja, sillä myös hiekkalaatikon mallilla voi olla väliä; onko korkea reuna, katto jne. Uusi hoitokissa saa aina karanteenissa kokeilla erilaisia vessoja, ja opetella rauhassa sisäkissan makoisaa elämää! 


Alussa lähteenä käytetty: http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/283387-kissanhiekka-jaa-kaatopaikoille

perjantai 14. lokakuuta 2016

Herra Ärrä harrastaa

Kotia etsivän punakorvakilpikonna Herran Ärrän moninaisista touhuista on valmistunut pieni filmi, käykääpä katsomassa!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Raksuralli


Te joilla on monta kissaa, olette varmasti kokeneet saman: laumassa on aina joku ahmatti ja joku nirsoilija. Ahmatti hotkaisee toisten ruuat heti kun selkänsä kääntää ja lihoo helposti. Nirsoilija taas nyrpistää nenäänsä kupilla, ehkä vähän maistelee, ja jää jopa ilman ruokaa, jos ei vahdi ettei ahmatti varasta kaikkea ja itse tuputa ruokaa nirsolle. 

Meillä ei ole raksuja vapaasti tarjolla kupeissa, ensinnäkin yllä mainitun ahmatin johdosta, joka paisuisi jalkapalloksi, jos se saisi vapaasti ruokaa. Toinen syy on, että eläimet käyttävät luonnossakin suuren osan ajastaan ruuan hankkimiseen, joten niille pitäisi tarjota sisälläkin haastetta ruuan eteen. Ihmiset monesti passaavat lemmikkinsä pilalle tekemällä ruokailusta liian helppoa, kun vaivaa pitäisi nähdä sen eteen, että lemmikki saa käyttää lajinomaista ruokailutapaansa. Kissa älykkäänä saalistajana suorastaan nauttii raksujen “saalistamisesta”. Jos ruokaa on aina tyrkyllä kupissa, lemmikki tylsistyy ja lihoo – eihän sisällä ole paljon muita virikkeitä leluja lukuun ottamatta. Tylsistyminen voi näkyä ihmisen silmissä “häiriökäyttymisenä” tai ennen pitkään ylenpalttisena nukkumisena – kenestä tahansa tulee kuin turtunut hidasälyinen, jos ei ole mitään tekemistä.

Raksuralli-rasiat
Raksujen heitteleminen saaliiksi on siis mitä parhainta kissojen viihdykettä. Ehkä lattia vähän likaantuu, mutta niinhän se tekee muutenkin. Varsinkin ahmatti-kissa on innoissaan tästä leikistä. Kun heittää “saaliita” reippaasti taktikoiden eri suuntiin, saa myös varovaisempi tyyppi saalistaa. Ja raksuja voi heitellä vaikka aamutoimien lomasta, ei vain illalla sohvalta. Pieni raksu-rasia kulkee mukana työhuoneessa, keittiössä ja olkkarissa. Napostelu sopii hyvin kissalle, joka luonnossakin syö monta pientä hiiri-ateriaa päivässä.

Tällä hetkellä meillä on neljä kissaa ja jokaisella on omat ruuat: yhdellä virtsakiviä ehkäisevää, yhdellä allergiaruokaa, yhdellä nirson herkku-ruokaa (jota muut söisivät aivan liikaa) ja neljännellä "tavallista" eläinkaupan viljatonta ruokaa. Raksurallia on helpottamassa eri väriset pikkurasiat, joista voi nakella kullekin omaansa. Kansi tarvitaan jo siksikin ettei raksut leviä jos itse vähän kompuroi, mutta kansi myös parantaa säilyvyyttä: hapettunut ruoka ei maistu varsinkaan nirsolle, oikea tuoksu on tärkeää. Rasia myös auttaa arvioimaan kuluneen ruuan määrää ahmatin painonhallinnan kannalta.

Lemmikkien kanssa ruualla leikkiminen on sallittu! Märkäruoka tosin taitaa olla paras tarjoilla kupeista.
Ei kannata silti siirtyä pelkkään raksuralliin, vaan pitää märkäruoka pääateriana pari kertaa päivässä. Kissan luonnollisin ruoka, hiiri, sisältää jopa 70 % vettä, kun huonolaatuisissa ruokakaupan väriraksuissa on vain alle 10 %! Kissa alunperin aavikkoeläimenä ei "osaa" juoda välttämättä tarpeeksi, kun luonnossa se saa suurimman osan nesteestä hiiriateriasta. (Lähde: Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja 2013: 239–257). Raksut olisi siis hyvä pitää lähinnä välipalana saalistusleikeissä. Huonolaatuinen ruoka aiheuttaa kotikissoille helposti virtsavaivoja.

Ruuan lisäksi on toki muistettava puhtaat vesikupit: hieman erilaisia kuppeja eri paikoissa asuntoa. Jotkut kissat pitävät juoksevasta vedestä, ja juovat mielellään hanasta, jonka voi korvata myös tarkoitukseen kehitetyllä kissojen juoma-automaatilla.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Aurinkoa!

Näin toukokuun alkuun osuu usein lämmin jakso, ja me kaikki olemme aivan auringon ilosta sekaisin. Kun mittarissa alkaa olla sopiva lämpötila eli n.+20, pääsee punakorvakilpikonnakin nauttimaan siitä oikeasta luonnon lämpölampusta. Herra Ärrä saa vaapottaa hetken vapaana pitkin pihaa hoitajan kävellessä perästä. 

Herra Ärrä nauttimassa ensimmäisistä +20 -päivistä, tässä jo naama ihan mullassa.

Kilpikonnat ovat yllättävän vikkeliä, ja maastonvärinen tty katoaa pusikkoon heti kun selän kääntää. Konnia ei siis kannata jättää esim. lasten vahdittavaksi pihalle, vaan on rakennettava tukeva aitaus, jossa on myös varjopaikka. Punakorva on suokilpikonnana vaarassa myös kuivua, eikä sen jaloittelu vesialtaan ulkopuolella saisi kestää paria tuntia pidenpään. Pihalle voi toki rakentaa myös vesialtaan, mutta altaan syvyydelle on omat vaatimuksensa: konnan pitäisi mahtua helposti kääntymään poikittain vedessä, sillä joutuessaan ylösalaisin (esim. luiskahtaessaan laitaa vasten kiivetessään), se on vaarassa hukkua.


Fanny-kissa harjoittelemassa valjastelua. Vähän vielä jännittää, mutta keväinen piha tarjoaa niin paljon kiinnostavaa ihmeteltävää, että uteliasuus voittaa.

Kissatkin pääsevät tarhaan ja valjaissa kävelylle. Valjasulkoilu vaatii harjoittelua ensin sisällä totutellen "henkseleihin" ja kiinnipitämiseen. Myös turvallinen ulkoilupaikka, jossa esim. koirat eivät pääse säikäyttämään, on kaikkien kannalta parasta. Kissojen ulkoilusta on enemmän heinäkuun 2014 postauksessa.

Luonto alkaa olla täynnä eläinten poikasia, jotka ovat helppoja saaliita kissan kaltaiselle tehometsästäjälle. Metsästyslaki säätää koirien kiinnipitoajaksi 1.3.–19.8., eikä koiraa saa muulloinkaan pitää irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Lisäksi järjestyslaki mainitsee erikseen vielä taajamat, kuntopolut, uimarannat ja vastaavat kiinnipitoalueiksi. Kissojen kohdalla laki on tulkinnanvaraisempi, mutta olkaa kaikki vastuuntuntoisia lemmikinomistajia ja pitäkää myös luonnoneläinten puolta huolehtimalla kissojen turvallisesta ulkoilusta vain joko tarhassa tai valjaissa.

Kaikkia ei valjaat miellytä, joten antaa kissan olla oma persoonansa, jos se viihtyy parhaiten kodin turvassa. Onneksi sisäkissatkin voivat nauttia auringosta, vaikka sitten lasitetulla parvekkeella tai ikkunalla. Kuvassa leppoisa kissarouva Onerva, joka entisenä ulkokissana on sitä mieltä, että ei kannata lähteä kauas ruokatarjoiluista ja kodinlämmöstä.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Karvat kiertoon kevättunnelmissa

Miljoona linnunpönttöä -kampanjaan voi osallistua näinkin: karvanlähtöajan kotikeräys tarjolle talipallo-telineeseen. Tintit käyvät siitä sitten repimässä pehmustetta asuntoonsa.


Sen verran lintumiehet opastavat, että pitkiä karvoja ei kannata laittaa tarjolle, kun pienet linnunpoikasen rääpäleet voivat kuristua. Sellaisia surullisia tapauksia on kuulemma pöntöistä löytynyt.

Ihana kevät on tuonut muuttolinnut pihaan ja aamuisin laulukonsertti onkin melkoinen. Kissoillakin riittää ihmeteltävää ikkunan takana ja ulkoilutarhassa. Auringonpaisteesta nautitaan toki heti ensi säteistä lähtien.


Välillä tosin telkusta tulee parempaa ohjelmaa kuin ikkunasta: monen lemmikin suosikki-ohjelma Avara luonto on myös Fanny-kissan mieleen – kurkia ei taida ikkunasta kovin helpolla nähdääkään.

Kaunista kevättä kaikille eläinten ja luonnonystäville!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Nao tilapäiskodissaan

Avaan kotioven ja vastaan juoksee omat koirulit, pitkäkarvaiset collienarttuni Kira ja Sofi, vanavedessään myös ihana herrasmies Nao, joka on meidän kissahoidokki. Käyn ensin viemässä koirat pissalenkille, ja sen jälkeen onkin Naon päiväruoan aika. Herrasmies ei sitä anna sinun unohtaa, hän tuijottaa sinua noilla ihanilla silmillään ja kiehnää jaloissa, tai periaatteessa missä vaan, kunnes annat sille ruuan...

Miksi ryhdyin tilapäiskodiksi? No se ajatus oli minulla ollut jo jonkin aikaa ja lopulta sitten päätin ottaa PESUun yhteyttä asian tiimoilta. Lähinnä halu auttaa eläimiä jollain tavalla oli ehkä perimmäisin syy, koska en voi pitää vakituisesti kuin kahta lemmikkiä kerralla. Jos vain olisi tilaa, rahaa ja aikaa, olisi lemmikkejä varmasti enemmänkin!


Kuvassa komeilee mun ihan ensimmäinen hoidokkini Nao. Oli hiukan haasteellista keksiä nimeä herralle, mutta lopulta nimi istui suuhun ja oli minusta sopivan erilainen. Poika näytti päivä päivä enemmän Naolta. Nao on lyhenne yhden animesarjan päähenkilön nimestä (Naoki = Nao) ja heissä on aika paljon samaa: he tietävät mitä haluavat ja tekevät kaikkensa saadakseen sen!

Naon kanssa opettelimme kuinka kissaa kannattaa käsitellä ja osoittautui, että Nao antoi hyvin käsitellä itseään. Hienosti sujui harjaaminen ja kynsien leikkaaminen. Madotus oli hiukan haastavaa, mutta lopulta kaverin vinkillä siitäkin selvittiin. Naon mielinukkumapaikkoja oli minun tietokonetuolini, sänkyni ja koirien lelulaatikko. Näiden lisäksi huomasin myös, että ikkunalauta ja ruokapöytä olivat hänestä hauskoja paikkoja oleskella. Pitäisi varmaan tuo ikkuna pestä, koska siinä on ihana ”nenävana” tasaisena viivana muistona juuri herran nenän kohdalla!



Joskus herra nautti sylissä olosta oikein kunnolla ja saattoi makoilla sylissäni minun ollessani tietokoneella, ja koko ajan pieni moottori hurisi ihanasti sylissäni. Täytyy sanoa, että herra sulatti sydämeni ♥

Vielä se pitää herrasta sanoa, että hauskinta hänessä oli taito huomata, milloin tarjolla oli Latz -ruokaa ja milloin muuta. Nimittäin Latzin Nao söi mukisematta, mutta muiden kohdalla sai hiukan ”huijata” kuivaruuan avulla :D  Nao oli muutenkin ihana kisuli, joka nautti rapsutuksista,  oli kuin koira kissan karvoissa, tuli tosiaan vastaan tullessasi töistä, kiehnäsi vieressä rapsutuksia vaatien ja söi ruokansa useimmiten hyvällä ruokahalulla. Ja silloin kun halusi olla itsekseen, meni joko ikkunalaudalle katselemaan maailmanmenoa ja lintuja, tai sitten piiloutui sängyn alle ja alkoi leikkimään päiväpeitolla. Herra kyllä keksi leluja melkein mistä vaan: päiväpeitto, matot, kivet, kengännauhat... aktiivinen nuoriherra siis ;)


Nao sai oman kodin tämän vuoden tammikuussa, mutta muita kodittomia löydät Pesun nettisivuilta!

Pesu toivottaa hyvää löytöeläinten päivää!